Runogalleria

Aikoja, paikkoja, inspiraation lähteitä - runokatkelmin

runot: Aija Andersson
kuvat: Aija Andersson (10 kuvaa), Wikimedia Commons (2 kuvaa)

Keväällä 2024 ilmestyvästä kokoelmastani:


Katto on ohut paperi
pienten ja suurten numeroiden välissä

runosta "Miksi avaruudelle pitää antaa merkitys"




menet edeltä turkoosiin
pohkeet pärskeen syrjässä

tältä tuntuvat rinteet myötäävä valkoinen sora
ja hienojakoisuus


runosta "(kastautuminen, kumous)"



hehkuu päättymätön päivä / pyörii kehräin, korventaa / meidät hiljaisiksi / sillä kun on sanonut kaiken, on sanonut / nokista oksaa


runosta "osanen"

Piensäeromaanista Pii, ilmestyy syksyllä 2023:


Kivi on rumpu naisen rinnassani
Kiven sammal pelkoni vaippa
Kielto kostea kallio



Taipuisa siru
Taivaansininen, tulenpolttama

Laiha pala tuntematonta sameaa
Aava kätkee sen helmaansa

kuvalähde: Wikimedia Commons



Kuluu tämä päivä jonka painoa et ymmärrä
Seisot kivellä, olet tullut tänne
seisomaan, vuorelle jonka lumoa et tunne

Runokokoelmastani Eutanasia (Kulttuurivihkot 2022)


Jää on kaunista
mutta kylmyydessä
muodoltaan piilevää, elämä


runosta " ° "



luopuminen on kuin tarhaisi villieläimet


runosta "luopuminen"



mikrofoni hammassiltojen takana sirisee, olen
alexa olen sophia olen sirikohinaa
yritän huutaa tulostaa
viimeistä sanaa niskaluukusta


runosta "(neuropatia)"

kuvalähde: Wikimedia Commons

Runokokoelmasta Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021)


Haluan kadottaa, kaivaa heinikkoa,
löytää pyöräni avaimen
Katsoa lähtiessäni,
kääntyä takaisin monta kertaa


runosta "Kaikki rannat"



Hyvää ei ole, pahaa ei ole,
alkua ei, ei loppua.
On satu!
Sen nauhat solmii
ruosteenpuna havun neulasissa.


runosta "Taikamaa"



Tiedämme olevamme myöhässä,
tiedämme tulevamme aina viimeisinä
- mitä muuta voi odottaa
kakkosviulisteilta.


runosta "Kakkosviulistit"